Mikä lasketaan vammaksi?

Varmaan kaikki PT:t kysyvät alkukartoituksessa asiakkaalta “onko sinulla mitään loukkaantumisia/vammoja?”. Monien asiakkaiden kohdalla tämä on se ruutu, johon kirjoitetaan kaikkein eniten. On kipua polvessa, vaivaavat lättäjalat, vähän ongelmia toisen olkapään kanssa, noidannuolikin tulee silloin tällöin jne. Mutta mitä vammalla oikeastaan tarkoitetaan?

Lääketieteellinen määritelmä vaihtelee hieman lähteestä riippuen.
Medical-dictionary kirjoittaa seuraavasti: “Harm or hurt; usually applied to damage inflicted on the body by an external force”. Ei, en ole täysin samaa mieltä tästä määritelmästä. Ehkä jos eteen lisätään sana traumaattinen, on määritelmä mielestäni lähempänä, mutta edelleen se tuntuu kaipaavan jotakin.
MedicineNet kirjoittaa:
”Harm or hurt. To harm, hurt, or wound. The word injure may be in physical or emotional sense. From the Latin injuria meaning injury.” Vähän epämääräinen tuokin, mutta ehkä askeleen lähempänä.
Edes WebMD ei tarjoa hyvää määritelmää, mikä yleensä tarkoittaa sitä, ettei asiaan ole yksimielistä vastausta. Aiheesta löytyy kuitenkin hyvä artikkeli, jonka voit lukea täältä.
Artikkelissa ehdotetaan, että hyvän määritelmän tulee ottaa huomioon sekä tapahtumien kulku että lopputulos. Lisäksi artikkelissa kerrotaan, ettei sairauden ja vamman (eng. disease and injury) välillä oikeastaan ole mitään yksiselitteistä, tieteellistä eroa. Nyt ajattelet varmaankin, että mitä väliä tällä kaikella oikeastaan on?

PT:lle sillä kuitenkin on väliä, ja tarvitsemme tietoa vammoista, jotta tiedämme mm. mitä voin tehdä, mitä tulee välttää, mitä tulee lähettää eteenpäin ja mitä voin jättää huomioimatta. Näin ollen olen personal trainer -vuosieni aikana kehitellyt oman määritelmäni vammalle. En ole aikaisemmin oikeastaan pukenut sitä sanoiksi, mutta se menisi jotenkin näin:
”Vaiva, joka haittaa sinua arjessasi, työssäsi tai liikunnassa, ja joka ei ole synnynnäinen tai seurausta sairaudesta, eikä ole mennyt ohi, vaikka on kulunut yli 10 päivää.” Tähän melkoisen laajaan kuvaukseen mahtuvat niin revähdykset, sijoiltaan menneet olkapäät, töistä tulleet kulumat kuin jännetulehduksetkin. Siihen eivät kuulu sellaiset vaivat, kuten rakenteellisista syistä johtuva nivelrikko tai rajoitteet liikeradoissa. Ja tämä on juuri se pointti. Minun ei PT:nä tule käyttää liikaa aikaa asioihin, joihin asiantuntijuuteni ei riitä. Riskinä on myös, että hukkaan aikaa “vammoihin”, joille en voi tehdä mitään, ja jotka eivät siis määritelmäni mukaan ole vammoja. Tieto niistä totta kai tarvitaan, mutta ne tulisi käsitellä pikemminkin “rajoitteina”, eikä vammoina.

Tämä ei ole siis mikään lääketieteellinen tai toiminnallinen määritelmä, vaan subjektiivinen PT-määritelmä, jolla saan irti sen, mitä PT:nä tarvitsen työhöni. Lääkäreillä on varmasti ihan erilainen näkökulma ja fysioterapeuteilla taas on heille sopiva määritelmänsä.

Minä koen määritelmäni ikään kuin ensimmäisenä skannauksena, jonka jälkeen voin kaivaa lisää tietoa, kun sitä tarvitsen. Jos asiakkaalla on toisinaan selkäkipua aina muutaman päivän ajan, on se jotain, mikä tulee tarkistaa. Jos asiakkaalla ei koskaan ole selkäkipuja, mutta eilen nostaessaan kauppakasseja takakontista hänelle tuli selkä kipeäksi, tarkkailen tilannetta muutaman päivän ennen kuin kutsun sitä vammaksi.

Määrittelyongelman lisäksi on toinen ongelma: kipu on subjektiivista. Minun mielestäni esimerkiksi verikoe tekee kipeää asteikolla 1-10 vain 1 pisteen verran, kun taas jollekin toiselle kipu on luokkaa 7. Tämä selittää luultavasti myös ilmiön, että joillain asiakkailla on kroonisia “vammoja”. Se ei ole koskaan sama vamma, vaan aina jotain uutta. Olkapää, polvi, nilkka, lonkka, selkä jne. Voin tunnustaa, että aika usein mietin, miten omalla kohdallani kutsuisin samaa tunnetta, jota nämä henkilöt kutsuvat vammaksi. Ehkä “lievästi epämiellyttävää” tai “jokin tuntuu oudolta paikassa X”.

Tiivistetysti:
Jos vaivasi on sellainen, ettet voi sen takia tehdä työtäsi, suorittaa treeniäsi tai että elämänlaatusi heikkenee sen vuoksi, on sinulla todennäköisesti vamma, ja sinun tulee ensi kädessä ottaa yhteys lääkäriin. Jos vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin on ei, sinulla ei ole vammaa, vaan vain vähän kipua!

Kun kysytään, kenellä on joku vamma, vähintään näin moni käsi nousee pystyyn. Tarkentavien kysymysten, kuten milloin vamma on alkanut vaivata ja miten se on tullut, jälkeen huomataan yleensä, että osa “vammoista” onkin pikemminkin rajoitteita tai vaivoja, jotka eivät estä treenaamista tai vaadi tutkimuksia.