Tukien hyödyntäminen urheilussa

Liikkumisen avuksi tarjotaan monenlaisia tukia. Painonnostovöitä selkää suojaamaan, nostoliinoja otetta helpottamaan, polvikääreitä, nilkkatukia, ryhtiliivejä sekä jalan liikettä ohjaavia ja nilkkaa suojaavia jalkineita. Niiden kehutaan suojaavan heikkoja kohtia. Tämä ei ole valetta, nämä välineet kyllä suojaavat. Mainoksissa unohdetaan vain mainita että ne myös heikentävät suojaamiaan rakenteita.

Aina kun tuemme ulkoisesti omia rakenteitamme, heikennämme niiden omaa kykyä kantaa kuormaa. Kehomme sopeutuu ärsykkeisiin ja karsii niitä asioita, joita ei tarvitse. Jos nostoliinat nollaavat puristusvoiman tarpeen, ei puristusta edesauttavien lihasten ja rakenteiden kehittämiseen kannata tuhlata resursseja.

Tuilla on paikkansa. Jos haluaa saada maksimaalisen kuormituksen takaketjulleen maastavedolla, voi puristusvoiman nollaaminen olla järkevää. Jos vammasta huolimatta on kilpailtava, kannattaa vammautunut nivel tukea. Liikettä ohjaavilla tuilla kehoa voi opettaa oikeisiin liikeratoihin. Ja jos kyseessä on kilpailutilanteessa sallittu apuväline, josta on todistetusti hyötyä suorituksessa, pitää ainakin toisinaan kyseisen välineen käyttöä harjoitella kilpailutilanteen ulkopuolella.

Mutta jos treenaa terveytensä, toimintakykynsä ja todellisessa maailmassa pärjäämisen vuoksi, ei tukia ole tarpeen käyttää, ainakaan kaiken aikaa. Todellisessa maailmassa olemme vain niin vahvoja kuin heikoimmat lenkkimme antavat meidän olla. Oikeasti voimme nostaa vain sen verran, mitä jaksamme kannatella puristusvoimallamme, ja pystymme liikkumaan vain sillä voimalla ja nopeudella, jonka nilkkamme kestävät.

Heikkoja kohtia pitäisi nimenomaan pyrkiä vahvistamaan, eikä piilottaa niitä ongelmaa lisäävien tukien alle. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että treenit kevenevät tukivälineiden turvin tehdyistä treeneistä, mutta oikeasti siinä kärsii vain egomme, ei kehityksemme.

Tuet ovat työkaluja. Niille on aikansa ja paikkansa. Mutta muiden työkalujen tavoin ne ulkoistavat tuki- ja liikuntaelimistöllemme kuuluvia tehtäviä muualle. Tämä ulkoistus on järkevää ajoittain – kun pitää kaivaa nopeasti syvä kuoppa, on kaivinkoneen käyttö perusteltua. Mutta onko järkevää ulkoistaa toimintojaan silloin, kun treenaa ja nimenomaan yrittää antaa keholleen ärsykkeitä kehittymiseen?

Blogitekstin on kirjoittanut IPT personal trainer ja IntensivePT:n kahvakuulaopettaja Jarno Tuominen.