Mitkä syyt ohjaavat harrastusvalintojasi?

Liikkuminen ei ole vain hyväksi terveydelle - se on välttämätöntä. Erilaiset liikuntaharrastukset ovat loistava keino tuoda elämään jonkinasteinen minimimäärä liikkumista, koska harvan arki pakottaa liikkumaan sitä määrää, jota kehomme kaipaavat. Harrastustaan kannattaa kuitenkin hieman ajatella tarkemmin, ja kysyä itseltään: miksi harrastan sitä, mitä harrastan? 

Terveyden vuoksi liikuntaa harrastaessa on helppo ajautua hölkkäpoluille, kuntopyörän päälle tai nostelemaan painoja kehonrakennustyyliin. Tietyt lajit saavat enemmän näkyvyyttä kuin toiset, mutta se ei silti tarkoita sitä, että ne sopisivat yhtä hyvin kaikille. Oikean lajin valinta riippuu jokaisen omista tavoitteista ja mieltymyksistä. Väärin valitulla liikuntalajilla ei saavuta sitä mitä hakee, eikä silloin ole intoa jatkaa sen harrastamista. Ja jos tekeminen ei itsessään ole edes miellyttävää, miksi tehdä sitä?

Yksi isoimmista virhekäsityksistä liikunnan suhteen tuntuu olevan se, että liikunta on hyvä tapa vähentää ylimääräisen rasvan määrää kehossa. Sitä se ei ole. Rasvanpolttoon ei liikunnan lisääminen yksinään riitä ellei siihen yhdistetä ruokavaliomuutoksia tai vähintään kalorien seuraamista. Keho alkaa vaatia liikunnassa menetettyjä kaloreita. Jos syömisiään ei laske, on helppoa huomaamattaan lisätä juuri sen verran kaloreita kuin liikunnalla kulutti. Ongelmaa lisää se, että rasvanpolttoa haetaan herkästi nimenomaan kestävyysliikunnasta, koska se kuluttaa vastusharjoittelua enemmän kaloreita liikunnan aikana. Kestävyysliikunta saa kuitenkin kehon sopeutumaan lisääntyneeseen energiankulutukseen, jolloin se siirtyy säästöliekille. Siinä missä vastusharjoittelu käskee kehoa rakentamaan lisää ja sitä kautta kuluttaa enemmän energiaa myös harjoituksen ulkopuolella, kestävyysharjoittelu vähentää energian kulutusta liikunnan ulkopuolisina hetkinä.

Vastusharjoittelun ongelma sitä vastoin on se, että pinnalliset syyt sekä ylivarovainen suhtautuminen tiettyihin liikkeisiin ovat ohjanneet sen näkyvyyttä mediassa pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että lihaksia eristävät liikkeet ovat suuremmassa roolissa kuin useiden nivelten liikettä vaativat suuret liikkeet. Isoloidut liikkeet ovat hyviä lisäämään lihasmassaa ja kohdentamaan harjoitusta tiettyihin paikkoihin, mutta toimintakyvyn ja terveyden vuoksi harjoitteleva saa enemmän irti suurista moninivelnostoista.

Myös liikuntaan suhtautuminen saattaa olla ongelmallinen. Urakkana ja pakkopullana liikuntaan suhtautuminen jättää alleen liikkumisesta nauttimisen, sekä uuden opettelemisen riemun. Liikunnasta saatavat parhaat edut ovat todellisessa maailmassa hyödylliset taidot, lisääntynyt voima ja kyky käyttää kehoaan. Nämä ominaisuudet kehittyvät paremmin tekniikoita harjoittelemalla, kuin puurtamalla pois kaloreita tai jauhamalla toistoja. Vaikka ulospäin eroa ei välttämättä huomaa, on liikuntaan asennoituminen täysin erilainen keskittyneesti tekemistä opettelevalla, kuin urakkaa alta pois suorittavalla liikkujalla.

Kaikille liikuntalajeille on paikkansa: kehonrakentajilta saa parasta oppia siitä, miten näyttää hyvältä alastomana sekä miten manipuloida kehonsa kasvua ja koostumusta. Juoksu on äärettömän hyvä laji aerobisen kunnon kohottamiseen ja taito, josta voi olla oikeasti hyötyä monessa hetkessä. Jopa kuntopyörällä on paikkansa sille, joka haluaa kehittää pyöräilyssä vaadittuja ominaisuuksia säädellymmin ja säästä riippumatta. Kenenkään ei tämän kirjoituksen perusteella tulisi hävetä omia valintojaan tai lajejaan. Tärkein ominaisuus liikuntalajissa on se, että sitä tekee säännöllisesti: tekemisen mielekkyys saa harrastuksen pysymään viikko-ohjelmassa varmemmin, kuin hyödyt mitä lajista saa.

Kannattaa silti kysyä itseltään, miksi liikkuu, kuten liikkuu. Ohjaako liikuntaa oma halu tai osuuko lajin kehittämät ominaisuudet omiin tavoitteisiin? Vai onko liikuntalaji valikoitunut median, ystävien kehujen tai virheellisten käsitysten ohjaamana? Olisiko sittenkin jokin toinen tapa liikkua itselle se mielekkäämpi tai se, jolla omiin tavoitteisiin pääsee paremmin?

Blogitekstin on kirjoittanut IPT personal trainer ja IntensivePT:n kahvakuulaopettaja Jarno Tuominen.