Energiapalkki - ladataanko akkuja aina lepotilassa?

Blogitekstin on kirjoittanut IPT personal trainer ja IntensivePT:n kahvakuulaopettaja Jarno Tuominen.

Videopeleissä, varsinkin vanhemmissa, pelihahmon elinvoimaa kuvataan energiapalkilla. Tämä palkki vähenee aina, kun hahmo ottaa osuman viholliselta, ja palkin loppuessa hahmo kuolee. Menetettyä palkkia on mahdollista palauttaa pelistä riippuen taikajuomilla, ensiapupakeilla tai erilaisilla ruoka-annoksilla.

Todellinen maailma ei toimi näin. Haavat eivät parane välittömästi, vaikka söisi kuinka monta omenaa, eikä sideharsolla saa lisää jaksamista kesken juoksulenkin. Lisäksi peleissä usein toimintakyky säilyy tasaisena ilman väsymyksen aiheuttamaan hidastumista tai loukkaantumisen vuoksi heikentynyttä liikkumiskykyä siihen asti, kunnes energiapalkki loppuu. Peleissä tämä epärealistisuus on hyväksyttyä: viihdyttäväksi rakennettu pelimekaniikka on tärkeämpää kuin todellisuuden tarkka kuvaus. Kaikki ymmärtävät, ettei ihminen toimi yhtä yksinkertaisesti kuin pelihahmot.

Silti monet käyttäytyvät kuin heillä olisi videopelimäinen energiapalkki, joka vähenee, kun itseään rasittaa ja latautuu lepäämällä. Raskaan työpäivän jälkeen ilta istutaan sohvalla, vaikka työssä ei joutuisikaan rasittamaan ruumistaan hiirikäden rannetta enempää. Liikuntaa ei jakseta harrastaa. Tai oikeastaan jaksaa on väärä verbi. Usein taustalla on pelko siitä, että liikunta kuluttaisi energiamme loppuun, emmekä pystyisi toimimaan enää seuraavana päivänä. Energian loppumisen pelko estää liikkumisen, ei niinkään todellinen väsymys.

Oikeasti meillä ei ole yhtä energiapalkkia, joka vähenee ja palautuu lineaarisesti. Välillä kunnon treeni työpäivän päätteeksi saa meidät jaksamaan paremmin. Sohvan nurkkaan käpertyminen sitä vaston vain väsyttää meitä entisestään.

Joskus olemme väsyneitä ruumiillisen rasituksen vuoksi. Ja välillä olemme väsyneitä, koska kehomme koittaa kertoa meille jonkin olevan pielessä. Silloin kehoa pitäisi totella. Mutta jos energiapalkkimme tuntuu aina tyhjältä ilman ruumiillista rasitusta, kannattaa muistaa, että kehomme myös tottuu siihen, mitä sillä tehdään. Sohvan mukavuuteen tottunut vartalo ei halua lähteä liikkumaan. Tällöin vastahankaisen kehon viestit on helppo tulkita väsymyksenä.

Monesti ajatusten ummehtuneisuus helpottuu lenkkipolulla, orastava päänsärky unohtuu liikkumalla ja aikaisen aamuherätyksen pöhnä katoaa levytangon kanssa riehuessa. Ideoita ongelmien ratkaisuihin niin töissä kuin vapaa-ajalla syntyy hikipisaroiden vanavedessä, treenien aikaan tai niiden jälkeen.

Toivoisin, että useampi tajuaisi tämän ja kannustaisi itseään liikkumaan enemmän, vaikka motivaatio olisikin välillä kateissa. Ei vaadita montaa kertaa ennen kuin huomaa, kuinka paljon pirteämmäksi se tekee.

Videopelilogiikan vastaisesti meidän energiapalkkimme täyttyy liikkuen, ei leväten.