Annikan kolmas teoriaviikko: pettymyksiä, ilon tunteita ja monia kysymyksiä
Tämän blogitekstin on kirjoittanut IntensivePT:n opiskelija Annika Kyröläinen, joka on erityisen kiinnostunut tavoitteellisen urheilun ja 1. tyypin diabeteksen yhdistämisestä. Annika aloitti opintonsa 9.1.2023 ja päivittää matkastaan personal traineriksi sekä täällä blogissa että TikTokissa (@annikajennam). Ota siis kanavat seurantaan ja tule mukaan matkalle!
Kolmas ja omalta osaltani ehdottomasti odotetuin viikko takana teoriaopintoja! Aiheina oli ravitsemuksen suunnitteleminen ja ohjaaminen sekä psyykkinen valmennus. Nyt keskitytään kuitenkin puhumaan tuosta ravitsemuspuolesta.
Itse 1 tyypin diabetesta sairastavana halusin palavasti tietää, millä tasolla tällaisia erityistapauksia käydään koulutuksessa erityisesti ravitsemuksen osalta läpi. Tämähän oli yksi syistä, miksi koulutuksesta alun perin kiinnostuinkin. Olen aiemmin väitellyt useamman eri personal trainerin kanssa minulle soveltuvasta ruokavaliosta, ja nyt en enää ihmettele miksi. Pakko myöntää, että olen hieman pettynyt!
Toisaalta en tiedä, voinko olla pettynyt. Ymmärrän täysin, että käymme koulutuksessa läpi ravitsemussuositukset, jotka on tehty perusterveille ihmisille. Ymmärrän myös täysin, että koulutuksessa ei todellakaan kerkeäisi eikä edes kannattaisi käydä kaikkia erityistapauksia läpi. Ehkä pettymykseni on siis vain sitä, että olisin toivonut itselleni enemmän työkaluja esimerkiksi oman ruokavalioni suunnitteluun. Tai ehkä se on sitä, että haluaisin itse levittää enemmän tietoisuutta sairaudestani.
Laskelmieni mukaan 1 tyypin diabetes on mainittu luennoilla noin viisi kertaa. Varsinaisena aiheena sitä ei ole kuitenkaan käsitelty. Pisimmälle päästiin varmaan siinä kohtaa, kun luennolla mainittiin, että suuret hiilihydraattimäärät nostavat diabeetikon verensokereita. Luennoilla mainittiin myös, että carnivore-ruokavaliota ei suositella 1 tyypin diabeetikoille. Siinäpä aika lailla se... Tyypin 2 diabetesta kävimme kuitenkin lyhyesti läpi.
Voisin melkein väittää faktaksi, että kaikki tietävät diabeteksen olemassaolosta. Onhan Suomessa kuitenkin noin 450 000 diagnosoitua hoidossa olevaa diabeetikkoa. Näistä noin 50 000 on tyypin 1 ja 400 000 tyypin 2 diabeetikoita. Valitettavasti nämä kaksi tyyppiä sekoitetaan ihan liian usein toisiinsa. Olen saanut omaan sosiaaliseen mediaankin kommentteja, että sairauteni johtuisi esimerkiksi karkin syönnistä tai lihavuudesta. Ei muuten pidä paikkaansa. Olisin siis toivonut, että luennoilla olisi edes selkeästi eroteltu nämä tyypit.
Paljon positiivistakin jäi kuitenkin näiltä luennoilta käteen! Sain selkeän vastauksen siihen, riittääkö PT-koulutus diabeetikon valmentamiseen. Koulutus riittää, mutta… Ehkä se ei olekaan niin selkeä vastaus. PT-koulutuksen käynyt voi siis aivan hyvin valmentaa diabeetikkoa, mutta jos valmennukselta haetaan yhtään mitään spesifimpää kuin vaikkapa ruokarytmin tai ruokamäärien kuntoon saaminen, niin… Sanotaan vaikka näin, että en suosittelisi ketään diabeetikkoa etsimään ratkaisuja tasaisempiin verensokereihin yhdeltäkään valmentajalta! Personal trainerit pääsääntöisesti valmentavat vain perusterveitä ihmisiä. PT:n ei ole tarkoitus edes lähteäkään soveltamaan osa-alueilla, joissa hänellä ei riitä tietotaito. Hyvä valmentaja siis ymmärtää rajansa ja ohjaa oikeaan osoitteeseen, joka muuten olisi tässä tapauksessa ravitsemusterapeutti!
Tämän aiheen ympäriltä heitin itse luennoilla kysymyksiä oikein olan takaa. Missä menee se raja, milloin asiakas ohjataan muualle? Tekisikö PT ravinto-ohjelmaa, jota ei voisi itse varsinaisesti suositella? Tästä esimerkkinä, jos asiakas olisi nyt vaikka diabeetikko ja kertoisi omasta kokemuksestaan carnivoren sopivan hänelle parhaiten. Sitähän ei teoriassa suositeltu. Missä tapauksissa kokemus menee teorian edelle? Vai meneekö ikinä? Entäpä jos valmentaja itse sairastaisi samaa sairautta kuin asiakas. Saako tällaisissa tapauksissa omalla kokemuksella valmentaa ja antaa vinkkejä?
Viimeiseen kysymykseen annan teille vastauksen. Vastaus on kyllä. Olin erittäin iloinen, kun eräs luennoitsija oikeastaan kannusti minua tähtäämään tähän! Toki hänkin myönsi, että lisäkouluttautuminen esimerkiksi ravitsemuspuolella ei varmasti olisi pahitteeksi. Ja siis tämähän ei päde pelkästään diabetekseen. Ei varmasti muidenkaan monimutkaisten sairauksien, kuten vaikka IBS:n, osalta löydy omaa kokemusta omaavia valmentajia kovinkaan montaa – jos yhtäkään. Näille varmasti olisi kysyntää!
Nyt sitten jäänkin innolla odottelemaan seuraavaa teoriaviikkoa, koska siellä käsitellään muun muassa myyntiä ja markkinointia. Toivon mukaan saan sieltä hyviä työkaluja siihen, miten lähden itse markkinoimaan tätä diabeteskokemustani ja etsimään itselleni sitä oikeaa kohderyhmää!
